Kestävän kehityksen, tasapainoisen kuntien kehittämisen ja eheään joukkoliikenteeseen perustuvan yhdyskuntarakenteen kannalta on mielestäni tärkeää luoda kannattava maankäyttösuunnitelma. Aiesopimuksessa on syytä yksilöidä konkreettisia toimintatapoja, joiden avulla vahvistetaan seudun kilpailukykyä 1) asuntotuotannon, 2) liikennejärjestelmien ja 3) maankäytön kautta. Nimenomaan liikennejärjestelmän toimivuus riippuu maankäytön ja liikenteen yhteensovittamisesta. Mielestäni yhtenäinen lippujärjestelmä koko seudulle tarjoaa yksinkertaisempaa vaihtoehtoa nykyiselle mallille.
On olemassa selkeitä syitä, miksi ARA-vuokra-asuntotuotanto ei onnistu tavoitteiden mukaisesti Helsingin seudulla. Mielestäni valtiolla on peiliin katsomisen aika ja tulisi selvittää kriittiset taustatekijät. Yhteistyötä toimijoiden kanssa on syytä reilusti lisätä päästäkseen vuotuisen vuokra-asuntotuotannon tavoitteisiin. Koko Helsingin aiesopimuskauden tuotanto oli 11 600 asuntoa, joka on 58% 20 000 asunnon kokonaistavoitteesta.
Östersundomiin ja sitä ympäröiville alueille valmisteilla oleva Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteinen yleiskaava tuottaa haastetta. Tällä hetkellä alueella asuu noin 500 ihmistä, ja mielestäni alueelle mahtuu ainakin kaksinkertainen määrä asukkaita. Uutta asutusta suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota alueen soveltuvuuteen asumiseen ja maisemallisiin vaikutuksiin. Mielestäni asuntoja ei pitäisi rakentaa tiiviisti rantaan asti. Lisäksi mielestäni Sipoonkorven kansallispuiston aluetta tulisi laajentaa ja ekologiset käytävät pidentää rantaan asti. Olemassa olevaa luontoa pitää suojella niin, ettei tuhota luonnonvaroja esim. rakentamalla lisää teollisuutta. Luontotyyppien ja lajien turvaaminen on kestävän kehityksen kannalta olennaista, joten luonnonsuojelualueita tulee kohdella kunnioittavasti. Mielestäni alueen nykyisille maanomistajille on annettava enemmän valtaa neuvotteluissa. En kannata julkista monopolia.